Research on Finnish Society (13:2020)

Revisiting universalism in the Finnish education system

Mira Kalalahti & Janne Varjo
University of Turku, University of Helsinki

The aim of the article is to revisit the principle of universalism and analyze how it has changed in the legislation on compulsory education by asking: how are different characteristics of universalism emphasized in the basic education legislation and parliamentary discussion (in 1968, 1982 and 1997)? The analysis portrays the varieties of universalism within the comprehensive school, produced by the four instruments used to govern education (legislation, economy, ideology and evaluatory). According to the analysis, the foundation of the comprehensive school system in the 1960s was laid on uniform content and aims at the ideological level, emphasizing equality of education. The 1980s was a transition phase between 'old' and 'new' universalism, when instruments of legal and economic governance enabled the expansion of universalism and increased costs. Simultaneously, the aims of the comprehensive system and its contents were increasingly set at the local level. We conclude that the 'new' comprehension of universalism in the 1990s entailed issues such as the rise of the evaluation of education, local economy of education and individualism.

Keywords: universalism, comprehensive school, basic education act

Full Text (PDF)

Suomenkielinen abstrakti (abstract in Finnish)

Artikkelissa tarkastellaan universalismin käsiteelle annettuja merkityksiä sekä niiden muutoksia keskeisissä peruskoulua koskevissa hallituksen esityksissä ja koulutuspoliittisissa valtiopäiväkeskusteluissa vuosina 1968, 1982 ja 1997. Analyysissä hahmotellaan tapoja, joilla peruskoulun tuottama universalismi rakentuu neljän koulutusjärjestelmän ohjausmekanismin (lainsäädäntö, rahoitus, ideologia ja arviointi) avulla. Analyysin tulosten mukaan peruskoulun tuottaman koulutusmahdollisuuksien tasa-arvon ideologinen pohja rakentui 1960-luvulla yhdenmukaisten sisältöjen ja tavoitteiden kautta. 1980-luku näyttäytyy siirtymäkautena 'vanhasta' 'uuteen' universalismiin, jolloin peruskoulun lainsäädännön ja rahoituksen kautta tuotettu universalismi jatkoi laajenemistaan kustannusten kasvusta huolimatta. Samanaikaisesti peruskoulun sisältöjen ja tavoitteiden yksityiskohtaisempi määrittely siirtyi enenevästi koulutuksen järjestäjien tehtäväksi paikallisella tasolla. 1990-luvun tulkinnat universalismista ovat korostaneet koulutuksen arvioinnin merkitystä, resurssien allokointia kunnissa sekä yksilöllistymistä.

Asiasanat: universalismi, peruskoulu, perusopetuslaki


Vertaisarvioitu